Koulun aloitus ja matkat

Täällä taas uusien tarinoiden kanssa!

Kuten lupasin tuossa välipäivityksessä, nyt seuraa hieman tarinointia tammikuulta. Lukukausi alkoi tosiaan 3.1. eli aika lailla heti uuden vuoden jälkeen. Tämä tuntui kieltämättä oudolta, koska olen suomalaisena tietenkin tottunut koulun alkavan vasta loppiaisen jälkeen. Se olikin haaste numero yksi. Sitten seurasi haaste numero kaksi. Jostain syystä x, jota en vieläkään ymmärrä. Orientaatio vaihto-opiskelijoille oli järjestetty vasta seuraavalle päivälle luentojen alkamisesta. Tämä aiheuttikin sitten sählinkiä laidasta laitaan. Eli toisin sanoen minulla ei ollut mitään ideaa siitä, että mitä minun oli tarkoitus tehdä ja mitä tehdä. 

Noh, tuo jännittävä torstai sitten vihdoinkin koitti ja minulla ei ollut minkään valtakunnan hajua, että mihin minun piti mennä. Kain ystävä (joka myös opiskelee samassa yliopistossa) oli ensin tarjoutunut näyttämään paikkoja ennen koulun alkua, mutta hänelle tuli sitten joku este. Ikinä en ole varmaan tuntenut oloani niin eksyneeksi. Seikkailumielellä kuitenkin siitäkin selvittiin! Mitä tuohon itse koulumatkaan tulee, siitä voisin kertoa ensin. Sitä pystyy kuvailemaan erittäin helposti yhdellä sanalla: PITKÄ! En siis asu vaihdon aikana Torontossa, vaan Barriessa. Näin ollen koulumatka yhteen suuntaan kestää melkein kolme tuntia. Ensin reissaan bussilla kotoa juna-asemalle, sitten junalla Torontoon ja sieltä sitten joko metrolla tai yliopiston ilmaisella kuljetusbussilla kampukselle. Yleensä otin metron, koska se tuntui jotenkin helpommalta (paitsi perjantaisin, jolloin kerkesin luennolle paremmin shuttle bussin kyydillä). Aivan ensimmäisenä päivänä kuitenkin päätin kokeilla rohkeasti jäädä York University-pysäkillä pois. Luulin ensin, että minun täytyy selvitä kampukselle Apostolin kyydillä, mutta sitten ihmismassaa seuratessani vastassa olikin tämä mainitsemani shuttle bussi. Siitä sitten vaan hypättiin kyytiin ja jäin pois sillä pysäkillä, millä suurin osa muistakin jäi, toivoen parasta ja peläten pahinta. :'D Myöhemmin kuulin, että vain opiskelijakortti oikeuttaa ajelemaan tällä bussilla. Siinä sitten nousi kylmän hiki, kun tajusin, että eihän minulla sitä korttia vielä ollut. XD Onneksi kukaan ei kuitenkaan tullut sitä kyselemään. Mutta siis! Tämän ensimmäisen sählingin jälkeen ja erittäin ruuhkaisen bussin ajamana päädyin jäämään pois Downsview Park-pysäkillä ja kulkemaan kaksi pysäkinväliä metrolla yliopistolle. 

Downsview Park metropysäkki

York University metropysäkki

Vielä pieni kätevä maininta maksuvälineistä päästäksesi paikasta A paikkaan B. Presto-kortti. Siihen voi ladata rahaa ja maksaa aika lailla kaikissa julkisissa Toronton sisällä. Se käy myös GO-juniin (kaupunkien välinen liikennöinti mukaan lukien), joita itse käytin. Tämä on kieltämättä oikein kätevä tapa. Halpaa se ei tietenkään ole, mutta se on halvin vaihtoehto. Periaatteena on se, että jos matkustat yhtä tiettyä väliä jatkuvasti, alennusprosenttisi nousee sen mukaan mitä enemmän seilaat tätä väliä kuukauden aikana. Itse en koskaan päässyt ensimmäisen alennusprosentin yli, mutta oli sekin jo jotain. Opiskelijana saa tällä myös vähän lisää alennusta. Opiskelijakortti täytyy käydä liittämässä Prestoon sen saatuaan. Helpoin tapa on löytää juna-asemalla asiakaspalvelupiste (silloin harvoin kuin ne suvaitsevat olla auki ainakin Downsview Parkissa) ja hoitaa homma siellä. Tämä yhdistäminen on voimassa aina vuoden kerrallaan eli aika lailla sama juttu kuin Helsingissä HSL-matkakortin kanssa. Tämä kortti osoittautui käteväksi myös Barrien päässä. Korttia näyttämällä saa ilmaisen bussireissun juna-asemalle ja takaisin. Siinä säästyikin pitkä penni, koska bussilippu on aina $3. Kuitenkin, jos haluaa päästä vähän halvemmalla yleisesti kaupungin sisällä, niin voi hommata esim. 10 kerran passin hintaan $25. Tämä on hyvä, jos bussia käyttää vain satunnaisesti. Yhdellä kerralla voi aina pyytää myös vaihtolipun, joka on voimassa tunnin ostohetkestä. 

Presto-kortti

Sitten takaisin itse yliopistoelämään! Ensimmäiset fiilikset koko kampuksesta olivat vähän sekavat. Luulin ennen, että Helsingin Viikin kampus oli iso mutta eihän se ole mitään verrattuna tähän Yorkin yliopiston Keele kampukseen. Kuulemma Glendon kampus on vielä isompi. Paikka vaikutti erittäin sekavalta ja käytin varmaan koko aamupäivän oikean luokkahuoneen löytämiseen. Mainittakoon myös, että junat täällä Barrie-Toronto väliä kulkevat erittäin typerästi: viimeisin juna aamulla lähtee klo 7.18 ja aikaisin juna Downsview Parkista kotiin lähtee klo 15.58. Siitä voikin sitten päätellä, että aikaa yliopistolla tuli vietettyä aika paljon luentojen ulkopuolella. Koska orientaatiota ei tosiaan ollut järjestetty ennen tätä, oli apunani kampuskartta, joka tosin osoittautui erittäin turhaksi ja loppujen lopuksi kuljin Google Mapsin avulla, kunnes tunsin reitit riittävän hyvin. 

Tässä vielä kuva kampuskartasta

Loppujen lopuksi selvisin ensimmäiselle luennolla ja voi että, kyllä meni pää sekaisin. Tuntui oudolta seurata opetusta kokonaan englanniksi ja sitten siihen heitettiin sekaan vielä ryhmäkeskusteluitakin. Tottahan siinä sitten kaikki englanninkielen taito valui ulos korvista ja epätoivo meinasi iskeä. Selvisin kuitenkin! Tämä koettelumus jatkui aina siihen asti, kunnes olin käynyt kaikilla tunneilla ensimmäisen kerran. Kerron itse kursseista lisää seuraavassa päivityksessä, koska muuten tämä venähtäisi aivan liian pitkäksi. :'D 

Sitten vähän tuosta surullisen kuuluisasta orientaatiosta. Koska ryntäsin paikalle suoraan luennolta ja melkein kaikki olivat siellä jo, en oikein päässyt mihinkään juttuihin mukaan, koska he olivat jo aloittaneet keskenään lörpöttämisen. Noh, ei siinä mitään. Ajattelin, että kerkeän juttelemaan orientaation jälkeen (spoiler alert: en kerennyt, koska juna). Orientaatio tosiaan osoittautui aika turhaksi. En saanut siellä oikeastaan mitään uutta informattiota, jota en olisi jo itsenäisesti pakon edessä etsinyt yliopiston verkkosivuilta. Meille ei myöskään järjestetty minkäänlaista kampuskierrosta, jota olin toivonut, vaan näytettiin tuota hyödyttömäksi ilmennyttä kampuskarttaa ja toivotettiin onnea matkaan. Yhden uuden asian kuitenkin sain selville, koska en ollut sitä itse tajunnut etsiä: opiskelijakortin hankkiminen. Tämän sainkin sitten hommattua seuraavalla viikolla. Se operaatio oli erittäin yksinkertainen. Marssin toimistolle papereineni, minusta otettiin kuva ja sitten odottelin noin vartin ennen kuin minulle iskettiin kortti käteen ja homma oli sillä selvä. 

Ihka oma kanadalainen opiskelijakorttini.

Sanottakoon vielä, että myöhemmin sain paljon paremman kuvan kampuksesta, kun tutustuin yhteen kurssilaiseeni ja hän ystävällisesti kävelytti minua ympäri kampusta näyttämässä paikkoja. Ensimmäinen viikko Yorkin yliopistossa oli erittäin hämmentävä, stressaava ja ylitsepursuava. Se kuitenkin helpottui ajan kanssa, kun olin toipunut suuremmasta shokista. 

Jätän tämän tähän tällä kertaa, joten seuraavassa päivityksessä nähdään!  

P.S. Kanadan kevätsää on aivan mahdoton.