Saapuminen Kanadaan ja sopeutuminen
Heippa!
Olen ollut nyt onnellisesti Kanadan mailla jo jonkin aikaa ja lomakin on nyt (valitettavasti) vietetty. Ajattelinkin, että nyt olisi hyvä aika kirjoitella vähän tuosta reissusta itsestään, Kanadaan saapumisesta sekä tänne taas jälleen sopeutumisesta. Näin heti tähän alkuun voin sanoa, että reissu ei alkanut ihan niin helposti kuin olisin halunnut.
Lähtöpäivän aamu oli kiireinen ja jännittynyt. Lunta satoi taivaan täydeltä ja otsalle nousi pieni hiki, kun ajattelin, että toivottavasti lentoni ei ole myöhässä yllättäen iskeneen talvisen ilman takia. Onneksi lumisade kuitenkin hellitti kentälle päästyäni. Äiti kyyditsi minut Helsinki-Vantaan lentokentälle ja itkuhan siinä tuli. Pitkien halauksien jälkeen suuntasin kuitenkin kohti laukkujen luovutuspistettä ja siitähän se sitten alkoi.
Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, minulla oli aika runsaasti tavaraa mukana (talvivaatteet ja tuliaiset painavat yllättävän paljon...). Noh, siinä sitten nostin potentiaalisesti ylipainoisen matkalaukkuni hihnalle, valmiina maksamaan ylipainomaksun, vain saadakseni kuulla, että laukkuni ylitti jopa tuon painavimman laukun rajan (joka on muuten 32 kiloa ilmeisesti). Minun täytyi siis vajuttaa laukkuani kahden kilon verran. Joitain tavaroita jouduin nakkaamaan pois ja loput ujutin käsimatkatavaroihini. Loppujen lopuksi sain peräti kolme kiloa laukusta pois ja asia oli taas kunnossa. Maksoin muistaakseni 72 euroa laukustani ylimääräistä. Vihdoin pääsin sitten turvatarkastukseen ja juuri, kun olin menossa siitä läpi, minun kanssani juuri asioinut virkailija hölkkäsi luokseni passini kanssa. Se oli ilmeisesti pudonnut lattialle ja joku oli sen huomannut. Siinä sitten naama punaisena kiitin häntä ja otin passini. Siinä sitä oltaisiinkin oltu, jos olisin vasta portilla huomannut, että passi puuttuu... Siinä sitten turvatarkastuksessa tarkastaja halusi purkaa laukkuani, jonka jouduin sitten kiireessä pakkaamaan uudestaan. Tämän jälkeen jouduin ravaamaan terminaalin aivan toiseen päähän painavan kassini kanssa ja paksu talvitakki päällä. En voi suositella. :'D Jotenkin onnistuin ranteenikin naksauttamaan kivuliaasti kassin kanssa. Siinä vaiheessa, kun vihdoin istahdin alas oikean portin luona, olin aivan valmis soittamaan äidilleni ja lähtemään takaisin kotiin. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki stressi ja jännitys vain suurensi noita pieniä vastoinkäymisiä, mikä teki tilanteesta sillä hetkellä pahemman kuin mitä se oli. :') Lisään vielä tähän mainioon sarjaan, että lentoni oli puoli tuntia myöhässä, koska jäänestoaineen suihkutus koneen pintaan aloitettiin liian myöhään ja näin ollen Islannissa tuli vähän kiirus.
Lentokoneen vaihto sujui pienistä sydämen tykytyksistä huolimatta suhteellisen hyvin. Vihdoin sain rauhoittua vähän enemmän, kun olin istahtanut paikalleni ja lyötyäni kuulokkeet korviin. Viimeisen lennon käytinkin elokuvia katsellessa, pähkinöitä ja kuivahedelmiä mussuttaessa sekä torkkuessa. Seuraava jännityksen aihe olikin sitten tulli. Tullilappujen täyttö oli muuttunut sitten viime reissun. Niitä ei enää jaettukaan koneessa, mikä aiheutti hieman hämmennystä. Sen sijaan se täytettiin sähköisesti lentokentällä ennen tullivirkailijalle siirtymistä ja sitten annettiin tulostetta kaikille sitä haluaville. Olin henkisesti valmistautunut näyttämään kaikkia mahdollisia papereita kummaltakin yliopistolta, Kelalta ja ties miltä mutta loppujen lopuksi tullivirkailija ei pyytänyt nähdä mitään ja vain kysyi, että missä opiskelen ja asun sekä toivotti mukavaa vaihtoa ja joulua. Olin hiukan pettynyt. XD Olin jo valmistellut hienot vastauksetkin, enkä saanut edes esitellä vaivalla tulostamiani papereita. >8( Noh, ehkä ihan hyvä näin. Kiva, että joskus käy sentään hyvä tuuri. Tullista pääsin läpi yllättävän nopeasti ja eniten aikaa tuhraantui matkalaukkua odotellessa, sillä lentoyhtiölle oli jotain ongelmia niiden siirtelyssä.
Kaikesta tästä vihdoin selvittyäni saavuin väsyneenä lentokentän tuloaulaan ja siellä minua oli vastassa Kai ja hänen työkaverinsa. Siinä sitten halattiin ja naurettiin ennen kuin suunnattiin autolle ja lähdettiin ajamaan kohti Barrieta. Olo oli jotenkin epätodellinen, kun vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen olin saapunut tänne. Vielä oudompaa siitä teki se, että emme olleet Kain kanssa nähneet vuoteen. Kain kämpille saavuttuamme suuntasimme suoraan syömään, koska olin elänyt koko päivän lähinnä pähkinöillä ja kuivahedelmillä. Siellä sitten saimme jutella enemmän ja vaihtaa päivän polttavimmat juorut. ;D Väsymys oli kova, sen voin sanoa. Ensimmäisen yön nukuinkin kuin tukki.
Seuraavana päivänä suuntasimmekin sitten asioille. Sain heti hankittua itselleni kanadalaisen puhelinliittymän. Operaattorina toimii chatr ja liittymätarjoukseni oli oikein hyvä. Siihen kuuluu rajaton määrä tekstiviestejä ja puheluita sekä 8 GB nettiä. Liittymä on siis pre-paid eli maksan sen aina laskukauden alussa ja voin irtisanoa sen milloin hyvänsä. Halpaahan puhelinliittymän pito Kanadassa ei ole, valitettavasti. Itselleni tuosta kertyi hintaa 50 CAD (n. 32 €) eli kyllä se vähän kirpaisi, kun olen tottunut 16 euron kuukausimaksuun rajattomasta nopeasta netistä sun muista.
Kun puhelinliittymä oli hankittu, kävimme shoppailemassa kaikkea muuta pientä tarvittavaa. Pääsin sinänsä helpolla, koska asun Kain luona ja hänellä oli jo melkein kaikki tarvittava. Työpöydän ja -tuolin tosin ostin, koska niitä ei ollut ja ne minä välttämättä halusin. Sen suurempia hankintoja ei tarvinnut tehdä.
Kotiutuminen sujui suhteellisen hyvin, koska olen ollut täällä aiemminkin. Tosin tällä kertaa vierailun tarkoitus ei ole pelkkä lomailu, vaan opiskelu ja arjen pyöritys. Se tuotti välillä vähän hankaluuksia ja tuskastelua mutta pikkuhiljaa sekin alkoi sujua. Välillä iski turhautuminen siitä, että asiat eivät sujuneet totutulla tavalla ja pienetkin asiat tuntuivat älyttömän suurilta. Tämä kaikki kuitenkin kuuluu asiaan ja helpottaa ajan myötä.
Huh, tulipahan raapustettua. :'D Säästän loput sopeutumisjutut seuraaviin postauksiin, jotka koskevat koulun alkua. Seuraava tulee olemaan Niagaran putouksista ja Torontosta, sillä teimme noihin paikkoihin Kain kanssa reissut hänen syntymäpäivänsä kunniaksi.
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Olen ollut nyt onnellisesti Kanadan mailla jo jonkin aikaa ja lomakin on nyt (valitettavasti) vietetty. Ajattelinkin, että nyt olisi hyvä aika kirjoitella vähän tuosta reissusta itsestään, Kanadaan saapumisesta sekä tänne taas jälleen sopeutumisesta. Näin heti tähän alkuun voin sanoa, että reissu ei alkanut ihan niin helposti kuin olisin halunnut.
Lähtöpäivän aamu oli kiireinen ja jännittynyt. Lunta satoi taivaan täydeltä ja otsalle nousi pieni hiki, kun ajattelin, että toivottavasti lentoni ei ole myöhässä yllättäen iskeneen talvisen ilman takia. Onneksi lumisade kuitenkin hellitti kentälle päästyäni. Äiti kyyditsi minut Helsinki-Vantaan lentokentälle ja itkuhan siinä tuli. Pitkien halauksien jälkeen suuntasin kuitenkin kohti laukkujen luovutuspistettä ja siitähän se sitten alkoi.
Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, minulla oli aika runsaasti tavaraa mukana (talvivaatteet ja tuliaiset painavat yllättävän paljon...). Noh, siinä sitten nostin potentiaalisesti ylipainoisen matkalaukkuni hihnalle, valmiina maksamaan ylipainomaksun, vain saadakseni kuulla, että laukkuni ylitti jopa tuon painavimman laukun rajan (joka on muuten 32 kiloa ilmeisesti). Minun täytyi siis vajuttaa laukkuani kahden kilon verran. Joitain tavaroita jouduin nakkaamaan pois ja loput ujutin käsimatkatavaroihini. Loppujen lopuksi sain peräti kolme kiloa laukusta pois ja asia oli taas kunnossa. Maksoin muistaakseni 72 euroa laukustani ylimääräistä. Vihdoin pääsin sitten turvatarkastukseen ja juuri, kun olin menossa siitä läpi, minun kanssani juuri asioinut virkailija hölkkäsi luokseni passini kanssa. Se oli ilmeisesti pudonnut lattialle ja joku oli sen huomannut. Siinä sitten naama punaisena kiitin häntä ja otin passini. Siinä sitä oltaisiinkin oltu, jos olisin vasta portilla huomannut, että passi puuttuu... Siinä sitten turvatarkastuksessa tarkastaja halusi purkaa laukkuani, jonka jouduin sitten kiireessä pakkaamaan uudestaan. Tämän jälkeen jouduin ravaamaan terminaalin aivan toiseen päähän painavan kassini kanssa ja paksu talvitakki päällä. En voi suositella. :'D Jotenkin onnistuin ranteenikin naksauttamaan kivuliaasti kassin kanssa. Siinä vaiheessa, kun vihdoin istahdin alas oikean portin luona, olin aivan valmis soittamaan äidilleni ja lähtemään takaisin kotiin. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki stressi ja jännitys vain suurensi noita pieniä vastoinkäymisiä, mikä teki tilanteesta sillä hetkellä pahemman kuin mitä se oli. :') Lisään vielä tähän mainioon sarjaan, että lentoni oli puoli tuntia myöhässä, koska jäänestoaineen suihkutus koneen pintaan aloitettiin liian myöhään ja näin ollen Islannissa tuli vähän kiirus.
Lentokoneen vaihto sujui pienistä sydämen tykytyksistä huolimatta suhteellisen hyvin. Vihdoin sain rauhoittua vähän enemmän, kun olin istahtanut paikalleni ja lyötyäni kuulokkeet korviin. Viimeisen lennon käytinkin elokuvia katsellessa, pähkinöitä ja kuivahedelmiä mussuttaessa sekä torkkuessa. Seuraava jännityksen aihe olikin sitten tulli. Tullilappujen täyttö oli muuttunut sitten viime reissun. Niitä ei enää jaettukaan koneessa, mikä aiheutti hieman hämmennystä. Sen sijaan se täytettiin sähköisesti lentokentällä ennen tullivirkailijalle siirtymistä ja sitten annettiin tulostetta kaikille sitä haluaville. Olin henkisesti valmistautunut näyttämään kaikkia mahdollisia papereita kummaltakin yliopistolta, Kelalta ja ties miltä mutta loppujen lopuksi tullivirkailija ei pyytänyt nähdä mitään ja vain kysyi, että missä opiskelen ja asun sekä toivotti mukavaa vaihtoa ja joulua. Olin hiukan pettynyt. XD Olin jo valmistellut hienot vastauksetkin, enkä saanut edes esitellä vaivalla tulostamiani papereita. >8( Noh, ehkä ihan hyvä näin. Kiva, että joskus käy sentään hyvä tuuri. Tullista pääsin läpi yllättävän nopeasti ja eniten aikaa tuhraantui matkalaukkua odotellessa, sillä lentoyhtiölle oli jotain ongelmia niiden siirtelyssä.
Kaikesta tästä vihdoin selvittyäni saavuin väsyneenä lentokentän tuloaulaan ja siellä minua oli vastassa Kai ja hänen työkaverinsa. Siinä sitten halattiin ja naurettiin ennen kuin suunnattiin autolle ja lähdettiin ajamaan kohti Barrieta. Olo oli jotenkin epätodellinen, kun vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen olin saapunut tänne. Vielä oudompaa siitä teki se, että emme olleet Kain kanssa nähneet vuoteen. Kain kämpille saavuttuamme suuntasimme suoraan syömään, koska olin elänyt koko päivän lähinnä pähkinöillä ja kuivahedelmillä. Siellä sitten saimme jutella enemmän ja vaihtaa päivän polttavimmat juorut. ;D Väsymys oli kova, sen voin sanoa. Ensimmäisen yön nukuinkin kuin tukki.
Seuraavana päivänä suuntasimmekin sitten asioille. Sain heti hankittua itselleni kanadalaisen puhelinliittymän. Operaattorina toimii chatr ja liittymätarjoukseni oli oikein hyvä. Siihen kuuluu rajaton määrä tekstiviestejä ja puheluita sekä 8 GB nettiä. Liittymä on siis pre-paid eli maksan sen aina laskukauden alussa ja voin irtisanoa sen milloin hyvänsä. Halpaahan puhelinliittymän pito Kanadassa ei ole, valitettavasti. Itselleni tuosta kertyi hintaa 50 CAD (n. 32 €) eli kyllä se vähän kirpaisi, kun olen tottunut 16 euron kuukausimaksuun rajattomasta nopeasta netistä sun muista.
Kun puhelinliittymä oli hankittu, kävimme shoppailemassa kaikkea muuta pientä tarvittavaa. Pääsin sinänsä helpolla, koska asun Kain luona ja hänellä oli jo melkein kaikki tarvittava. Työpöydän ja -tuolin tosin ostin, koska niitä ei ollut ja ne minä välttämättä halusin. Sen suurempia hankintoja ei tarvinnut tehdä.
Kotiutuminen sujui suhteellisen hyvin, koska olen ollut täällä aiemminkin. Tosin tällä kertaa vierailun tarkoitus ei ole pelkkä lomailu, vaan opiskelu ja arjen pyöritys. Se tuotti välillä vähän hankaluuksia ja tuskastelua mutta pikkuhiljaa sekin alkoi sujua. Välillä iski turhautuminen siitä, että asiat eivät sujuneet totutulla tavalla ja pienetkin asiat tuntuivat älyttömän suurilta. Tämä kaikki kuitenkin kuuluu asiaan ja helpottaa ajan myötä.
Huh, tulipahan raapustettua. :'D Säästän loput sopeutumisjutut seuraaviin postauksiin, jotka koskevat koulun alkua. Seuraava tulee olemaan Niagaran putouksista ja Torontosta, sillä teimme noihin paikkoihin Kain kanssa reissut hänen syntymäpäivänsä kunniaksi.
Tässä yksi kuva meidän Niagaran reissulta. Kerron siitä lisää seuraavalla kerralla. ;)
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti